Teräsrenki Oy:n etusivulle   lähetä sähköposti
           

Lämpökäsittely
erikoisteräksille

www.terasrenki.com
Parhaimmat puukkomateriaalit
ja paljon muuta!
Teräsrenki Oy logo
 
Kuinka varmistaa onnistuminen
 
           Jännitteiden minimointi: Takomisessa  Karkaisussa  Terän muoto
           Päästö ja vakautus   Osittainen lämpökäsittely   Hiilikato   Testaus
           Lämpökäsittelyn teoria   Seosten lämpökäsittelyohjeet  
           'Ohituskaistan' käyttö
 

Näissä yleisohjeissa Teräsrenki kertoo työvaiheen yleiset sudenkuopat
ja antaa vinkkejä niiden välttämiseksi.

Lämpökäsittelyohjeissa ilmoitetut lämpötilat tarkoittavat metallin lämpöti-
laa. Kappaleen pitää kokonaan -läpikotaisin- kuumentua kyseiseen lämpö-
tilaan. Jos kappale on suuri, sen kuumeneminen kestää kauemmin, joten
pitoaikaa on kasvatettava. Mikään puukonterä ei ole niin iso, että aikoja
pitäisi kasvattaa. Ohuen kappaleen kohdalla aikaa voidaan joissakin ta-
pauksissa vähentää.

Eri lämpökäsittelytapoja taitaa olla yhtä monta kuin on seppiä. Teräsrenki
ottaa mielellään vastaan kokeiltuja lämpökäsittelyohjeita ja lisää ne Teräs-
rengin tietopankkiin kaikkien Suomen puukontekijöiden eduksi. Kiitokset
avustajille. Sähköposti. (Korjausehdotuksia arvostetaan suuresti.)

Ennen ei tiedetty lämpökäsittelystä kaikkea mitä nyt tiedetään. Silti läm-
pökäsittely onnistui siten, että se täytti asiakkaan toiveet. On yksinkertai-
sia lämpökäsittelytapoja, joita voi käyttää omalla vastuulla. Kun ongelmia
tulee, näet näistä ohjeista mitä asioita voit muuttaa saadaksesi onnistu-
neen lopputuloksen.


Hiilikato
Kuuma teräs ja ilman happi reagoivat. Sen seurauksena terän pinnasta
katoaa hiiltä - syntyy hiilikato. Terän pinnasta tulee pehmeämpää kuin te-
rän sisällä oleva aine joten puukon terä ei säilytä terävyyttä. Tämä ilmiö
tapahtuu sekä takomis- että karkaisulämmitys vaiheessa. Ilmiön syvyys
on korkeintaan kymmenesosa millejä.

- Kaasu-uuni on helppo ratkaisu: kun uunia käytetään riittävällä teholla, ei
    tulipesään pääse ilmasta happea.
- Toinen tapa on jättää terään hiomavaraa ennen karkaisua. Terästä hio-
    taan pinta pois karkaisun jälkeen. Hiomisessa terä ei saa kuitenkaan
    kuumentua. Karkaistua terää on vaikeampi hioa.
- Karkaistava kappale kääritään ruostumattomasta metallikalvosta teh-
    tyyn ilmatiiviiseen pakettiin. Se voi olla kaksinkertainen. Kun karkais-
    taan nesteeseen, paketti leikataan nopeasti auki: jätä leikkuuvaraa pak-
    kaukseen. Ilmakarkaisussa paketti avataan vasta kun lämpötila on las-
    kenut noin 50 asteeseen Celsiusta. Katso jäähdytysvaihe.
- Kappaleen pinnalle sivellään tarkoitukseen tehtyä suoja-ainetta.
- Hiiltä voidaan myös lisätä kappaleen pintaan: yllä kuvattu pakkaus täy-
    tetään hiiletysjauholla. Käytettävä harkiten suojana hiilikadolta.
- Kappale kääritään öljyttyyn ruskeaan paperiin ja laitetaan laatikkoon
    (ns. harmaiden) valurautalastujen joukkoon.
- Karkaisun osalta helpoin tapa on: tehdään karkaisulämmitys tyhjiöuu-
     nissa tai suojakaasu uunissa.

Jännitteiden minimointi takomisessa
Jännitteiden syntymistä voidaan vähentää noudattamalla sopivia työsken-
telymenetelmiä. Jännitteet voivat purkautua halkeamina ja murtumina.
Katkennut terä on käyttökelvoton. Niiden syntymistä voidaan estää
myös huolellisella terän muodon suunnittelulla - 'ruototerä' on vaikeampi
kuin 'levyterä'. Näitä asioita käsitellään alla.

Materiaaleihin syntyy jännityksiä lämmön 1) nostamisvaihessa, sekä
2) takomis- ja 3) jäähdytysvaiheissa (karkaisu mukaanlukien). Mitä enem-
män aineessa on seosaineita, sitä tarkempaa työskentelyn on oltava.

1) Lämmitysvaihe:
Ruostumattomat- ja korkeasti seostetut teräkset on esilämmitettävä en-
nen takomista ja karkaisua. Tämä tarkoittaa, että kappaleen lämpötilaa
ei saa nostaa liian nopeasti takomis- tai karkaisulämpötilaan. Esilämmi-
tys estää kappaleiden vääntymisen ja vähentää karkaisulämpötilassa pito-
aikaa. Erittäin voimakkaasti seostetut teräkset tarvitsevat pidemmän
pitoajan.
Esikuumennuslämpötilat ja pitoajat vaihtelevat teräslaadun mukaan. Kolme
tapaa voidaan erottaa:
- yksi esilämmitystila: Kappale pidetään yhdessä esilämmitystilassa, kun-
    nes se siirretään haluttuun korkeampaan lämpöön. Esimerkkejä:
    760 C, 815 C, 840 C. Pitoaika noin 30 minuuttia, ennen siirtämistä.
- monta esilämmitystilaa: Kappaleen lämpötilaa nostetaan portaittain. Esi-
    merkkiportaat: 600, 850 ja 950 Celsius astetta. Kokonaisaika
    vähintään 30 minuuttia, pisimpään (yli. 15 min) korkeimmassa lämpö-
    tilassa.
- portaaton lämmön nosto: Kappaleen lämpötilaa nostetaan tasaisesti.
    Kun haluttu lämpötila on saavutettu, pidetään lämpötila vakiona ja pide-
    tään kappaletta haluttu aika. Tämä on vanha keino: kappale laitetaan
    kylmään uuniin ja lämmitetään uuni. Se toimii, jos uuni lämpenee
    30 minuutissa tai hitaammin. Sopii käytettäväksi esim. sähköllä toimi-
    vassa karkaisu-uunissa.

2) Takomisvaihe:
Kappaletta ei saa lämmittää liian kuumaksi. Sitä ei saa takoa liian kylmä-
nä - silloin se ei muovaudu vaan repeilee.

3) Jäähdytysvaihe:
Takomisen jälkeen kappale jäähdytetään. Jäähdytystavat ja ajat vaihtele-
vat teräslaadun mukaan. Useita jännitteitä vähentäviä jäähdytystapoja on
käytössä. Esimerkiksi:
- ilmajäähdytys: Kappalen annetaan jäähtyä ilmassa. Yleensä sopivin tapa
    on laittaa kappale verkon tai ritilän päälle, mieluiten pystyasentoon. Sil-
    loin ilma kiertää tasaisesti terän kummallakin puolella. Paikan pitäisi
    olla tuuleton.Tämä on ilmakarkaisu joillekin aineille, toisille ei. Huom.
    hiilikato.
- eristeeseen kääriminen: Jäähtymistä hidastetaan laittamalle kappale
    jonkin lämpöä eristävän materiaalin sisään (tuhka, kalkki, jopa lasivilla).
- portaittainen jäähdytys: Kappale jäähdytetään monessa eri lämpötilassa
    ja siirtymät portaiden välillä voivat tapahtua eri nopeudella. Ymmärrettä-
    vistä syistä, tämän käyttö on yleistynyt vasta ohjelmoitujen uunien ai-
    kakaudella. Käytössä eräillä superseoksilla.
- päästöhehkutus: Takomisen tai koneistuksen jälkeen kappale hehkute-
    taan. Tarve riippuu muovaamisen määrästä, kappaleen muodosta ja te-
    räslaadusta. (Tämä on usein erillinen työvaihe. Siihen kuuluu tarkka
    jäähdytys jollakin tässä ryhmässä kuvatulla tavalla).
    Jo kertaalleen karkaistu terä on hehkutettava ennen sen uudelleen
    karkaisua.
- portaaton jäähdytys: Kappaleen lämpötilaa lasketaan tasaisesti ja hi-
    taasti. Tämä on vanha keino: uuni sammutetaan ja kappaleen annetaan
    jäähtyä uunin mukana. Tätä kutsutaan uunijäähdytykseksi.

Jännitteiden minimointi karkaisussa
Karkaisulämmittämisessä on kiinnitettävä huomiota kolmeen asiaan:
- esilämmitys: Voimakkaasti seostetuille aineille lämmön nousu ei saa ol-
    la liian nopea. Se ilmoitetaan 'C astetta/ tunti'. Pääsääntö on, että esi-
    lämmityksen lämpötila on alle teräksen karkaisulämpö, mutta lähel-
    lä sitä. Lue lisää.
- karkaisulämpötila: Onnistunut karkaisulämmitys koostuu lämpötilasta ja
    pitoajasta. Näistä lämpötila on tärkeämpi. Sen ylittäminen aiheuttaa
    suuremmat vauriot kappaleelle kuin liian pitkä pitoaika. Seuraus on
    nopea kidekoon kasvaminen, jopa teräksen sulaminen. Lue lisää.
    Huom. suolakylvyssä lämpö siirtyy paremmin teräkseen kuin kaasu-
    uunissa. Korkeissa lämpötiloissa (yli 1090 C) tulee lämpötiloja nostaa
    15 C astetta kun käytetään kaasu-uunia, tai jopa yli 25 C kun käyte-
    tään tyhjiöuunia. - Mikäli mahdollista, lämpö tulisi mitata suoraan kap-
    paleesta eikä uunista.
    Teräsrengin lämpökäsittelyohjeissa esitetään karkaisulämpötila kaa-
    su-uunille ja ahjolle (ellei toisin mainita). Jos suolakylpyä käytetään,
    vähennetään lämpöä ilmoitetuista luvuista.
- pitoaika: Liian lyhyt pitoaika aiheuttaa teräksen osittaisen karkenemi-
    sen. Liian pitkä aika (oikeassa lämpötilassa) aiheuttaa kidekoon asteit-
    taisen suurenemisen. Se heikentää terästä. Lue asiasta lisää.

Lämmittämisen jälkeen kappale jäähdytetään nopeasti. Tämä nopea läm-
pötilan lasku on sammutus. Riski jännitteiden syntymiselle on suuri.

Tavoiteena pidetään sitä, että kappale jäähtyy joka puolelta yhtä tasai-
sesti. Sama tavoite koskee kaikkia sammutustapoja: ilmaa, nestettä ja
myös typpikaasua tyhjiöuunissa.

Kappale tulee upottaa nesteesen kohtisuorassa, jotta vältetään vääntymi-
nen. Ilmakarkaisussa terä tulisi sijoittaa pystyasentoon (lappeelleen ritilän
tai verkon päälle).
Nesteeseen upottamisessa voidaan tarkastella seuraavia tapoja:
- upotusten lukumäärä: Kappale voidaan upottaa nesteeseen ja liikutella
    sitä siellä kunnes se jäähtyy. Se voidaan myös kastaa, ottaa pois ja
    uudelleen kastaa - monta kertaa kunnes se jäähtyy.
- osittainen upotus ja uppoupotus: Osittaisessa upotuksessa vain teräosa
    kastetaan nesteeseen ja ruodosta (ruodista) pidetään kiinni. Kappalet-
    ta liikutetaan ylös-alas liikkeellä, jotta ei synny rajapintaa.
    Uppoupotuksessa kappale pudotetaan nopeasti (kohtisuorassa) nestee-
    seen. Nesteastiassa on oltava ritilä, jota liikuttamalla kappale pidetään
    liikkeessä kunnes se jäähtyy (noin 1 minuutti liikuttelua). Toinen tapa
    on upottaa kappale vaakasuorassa - silloin kappaletta pidetään kiinni
    terän selästä tai kahvan alueelta.
    Terän leikkaavan osan kovuus maksimoidaan (vaakasuorassa upotuk-
    sessa) teräpuoli edellä upottamalla. Terän selkä edellä upottamalla
    minimoidaan karkaisun jännityksiä.
- portaittainen sammutus (eli etappikarkaisu): Kappale kastetaan ensin
    kuumaan nesteeseen (esim. 570 C suolaan) ja annetaan lämpötilan ta-
    saantua. Sen jälkeen kappaleen annetaan jäähtyä hitaammin ilmassa.
- mikä neste: Öljyä käytetään yleensä erikoisterästen karkaisuun. Siihen
    muodostuu vähemmän kuplia, kun kuuma terä upotetaan. Parhaiten
    lämpöä johtaa kuuma suola, joten sitä käyttämällä saavutetaan nopein
    sammutus (suolan lämpötilaan saakka). Kaikkia voimakkaasti seostet-
    tuja teräksiä ei kyetä sammuttamaan tarpeeksi nopeasti typpikaasulla.

- Karkaisuveden sopiva lämpötila on n. 15 - 30 Celsius astetta. Kasta hiili-
    teräs lopuksi öljyyn ruostumisen estämiseksi.
- Suolaveden sopiva lämpötila on sama, n. 15 - 30 Celsiusta. On useita
    käsityksiä suolan sopivasta määrästä: esim. alle 10 %, 8 - 10%,
    n. 24% ja 'niin paljon kuin veteen liukenee'.
- Lipeäveden sopiva lipeäpitoisuus on 5%. Sopii hiiliteräksille, koska estää
    niitä ruostumasta karkaisuvedessä.
- Öljyn sopiva lämpötila on noin 35 - 55 Celsius astetta. Sillä päästään
    kappaleen sopivaan loppulämpötilaan: 50 - 65 C. Öljyn tulee olla ohut-
    ta, jotta siihen muodostuvat kuplat ovat mahdollisimman pieniä. Oljyn
    lämmittäminen tekee öljyn ohuemmaksi. Korkein suositeltava lämpö-
    tila on noin 80 C astetta. Sitä kuumempi tekee helposti palovammoja
    roiskuessaan.
    Karkaisuöljyssä on korkea leimahduspiste. Öljy saadaan lämpimäksi
    laittamalla sinne kuumennettu metallin pala.
- Kuumaan (sulaan) suolaan karkaistaessa suolan lämpötila on 250-600
    Celsius astetta, materiaalin mukaan. Suola on esikäsiteltävä ennen
    sen käyttöä. Kaikista suolan eduista huolimatta, suolan käyttö on ter-
    veydelle vaarallista. Suolan roiskeet iholle ovat myrkyllisiä ja paranevat
    vaivalloisesti. Haitallisia kaasuja vapautuu - ilmankierrosta huoleh-
    dittava.
- Ilmakarkaisussa yleensä sopivin tapa on laittaa kappale verkon tai ritilän
    päälle, tai siitä roikkumaan - mieluiten pystyasentoon. Silloin ilma kier-
    tää tasaisesti terän kummallakin puolella. Paikan pitäisi olla tuuleton.
- Typpikaasulla jäähdytettäessä superseokset voivat käyttäytyä eri tavalla
    kuin öljyyn tai suolaan sammutettaessa. Typen pitää kyetä riittävän
    nopeaan sammutukseen aivan karkaisun alkuvaiheessa.

Päästö ja vakautus
Karkaisun jälkeisillä jatkotoimilla parannetaan teräksen sitkeyttä. Näissä työvaiheissa ei yleensä tapahdu vahinkoa teräkselle, joten Teräsrenki halu-
aa korostaa vain huolellisuuden merkitystä. Kaikki (materiaaliin liitetyt) työ-
vaiheet on muistettava suorittaa ja päästölämpötilaa on valvottava.
- käsiteltävä varoen: Sammutuksen jälkeen kappale on hauraassa tilassa.
    Sitä on käsiteltävä varoen. Sammutus lopetetaan 50 - 65 Celsius as-
    teessa. Seostettujen terästen yleisohje on, että kappale on sammutuk-
    sen jälkeen nopeasti siirrettävä päästölämpötilaan. Ennen sinne siirtoa
    kappaletta pitäisi pitää lämpimänä 50 - 65 Celsius asteessa. (Se tun-
    tuu kädelle lämpimältä, mutta ei vielä polta kättä.)
- päästö: Päästössä kappale sijoitetaan lämpöuuniin, jossa sen lämpötila
    nousee noin 100 - 620 asteeseen Celsiusta. Kappaletta pidetään uu-
    nissa yleensä 30 min - 2 tuntia. Päästöllä poistetaan terästä jännityk-
    siä ja määrätään terän kovuus. Useimmille teräksille pätee: mitä korke-
    ampi päästölämpötila, sitä pehmeämpi terästä tulee = terä katkeaa
    harvemmin. Silloin se myös tylsyy nopeammin.
    Päästöä seuraa ilmajäähdytys huoneenlämpöön.

Sen jälkeen joillekin materiaaleille tehdään vakautus ja yksi tai useampia
lisäpäästöjä, joskus alenevissa lämpötiloissa. Päästöjen välillä voidaan
tehdä vakautus.
- vakautus (stabilointi): Kappale jäädytetään miinus 75 asteeseen Celsius-
    ta - yleensä yhdeksi tunniksi sammutuksen jälkeen tai päästön jäl-
    keen. Annetaan lämmetä ilmassa huoneenlämpöiseksi. Kylmyyttä
    saadaan pakastimella (-35 C), hiilihappojäällä (-78 C), typellä (-196 C),
    jne. Toimenpide sopii usealle ruostumattomalle ja korkeasti seostetulle
    teräkselle. Lue jäädytyksestä lisää.

Osittainen lämpökäsittely

Osittaisen lämpökäsittelyn tarkoitus on saada osa terästä kovaksi ja toi-
nen osa sitkeäksi (pehmeämmäksi). Puukossa sitkeä alue on terän selkä
(hamara) ja kahdelta puolelta leikkaavassa miekassa terän keskialue.
Näiden alueiden väliin muodostuu siirtymäalue. Se näkyy paljaalla silmäl-
lä teräksen erilaisena värinä. Tämän ilmiön voimakkuus vaihtelee teräs-
laadun mukaan. Siihen voidaan suhtautua terän kauneutta kohottavana
asiana (esim. japanilaisen miekan 'hamon') tai se voidaan peittää.

Osittaisella lämpökäsittelyllä erotetaan massatuotetut teräesineet käsin-
tehdyistä tuotteista. Sillä kyetään varmistamaan terän katkeamattomuus
tavalliselle teräkselle vaativassa käytössä. - Huom. menetelmän käyttö
antaa vain rajoitettuja tuloksia voimakkaasti seostetuilla teräksillä, koska
ne karkenevat ilmassa jäähtyessäänkin lähes yhtä kovaksi kun nopeas-
sa sammutuksessa.

Toimenpide voidaan suorittaa joko päästön osana tai karkaisun osana.
- lisäpäästö: Terä karkaistaan ja päästetään tavalliseen tapaan. Sen jäl-
   keen terän leikkaava osa laitetaan kylmään veteen (tai muuten pidetään
   kylmänä). Sopiva syvyys on 1/3 tai 1/2 terän korkeudesta. Kaasuliekillä
   lämmitetään terän selkä haluttuun pehmeyteen. Liekki vähän rikkaalla,
   ja pilli vinossa terään nähden (jotta kuumenee tasaisesti). Annetaan
   jäähtyä ilmassa.

- osittainen karkaisu: Näillä menetelmillä pyritään karkaisemaan vain te-
   rän leikkaava alue. Terän selkä karkaistaan eri tavalla tai jätetään kar-
   kaisematta.
   a) Koko terä lämmitetään karkaisulämpötilaan. Terän leikkaava osa kas-
   tetaan haluttuun nesteeseen ja terää kallistetaan kärkeä kohti. Näin osa
   kärjestä saadaan karkenemaan. Terän selkä jäähtyy hitaammin ilmas-
   sa. Se jää pehmeämmäksi. Upotuksen syvyyden saa sopivaksi, kun
   laittaa metallinpalan tai vaikka tiilen astiaan. Terä voidaan laskea kap-
   paletta vasten, joten terä karkenee juuri sopivalta syvyydeltä.
   Karkaistu alue laajenee, joten terä käyristyy vähän.
   b) Terän leikkaavaa alue lämmitetään karkaisulämpötilaan kaasupillillä.
   Sen jälkeen terä upotetaan nesteeseen. Terän selkä ei karkene ollen-
   kaan vaan jää pehmeään tilaan. Sopii pienille terille. Käyristyy myös.
   c) Pehmeämmäksi haluttu alue päällystetään (tarkoitukseen sopivalla)
   'savella'. Koko terä lämmitetään karkaisulämpötilaan. Sammutuksessa
   terän peittämättön alue karkenee kovaksi, ja peitetty alue jäähtyy hi-
   taammin. Se jää pehmeämmäksi.
   Tällä menettelyllä yksiteräinen miekka käyristyy liikaa, jollei terän sel-
   kää paljasteta (eli savea ei laiteta selän yläpintaan). Tällä menettelyllä
   myös selkä laajenee jonkun verran, ja se tasaa jännitystä laajentuneen
   leikkuureunan ja suppeamman selän välillä. Käyristymisen aikana savi
   voi lohjeta. Se pysyy paikallaan kiertämällä terän ympärille rautalankaa
   3 - 4 sentin välein (ristiin). Ilman näitä varotoimenpiteitä karkaistu terä-
   osuus voi irrota muusta terästä!
   d) lisäkarkaisu: Terä karkaistaan ja päästetään tavalliseen tapaan tai
   materiaali voi olla valmiiksi karkaistua.Sen jälkeen terän selkä laitetaan
   kylmään veteen (tai muuten pidetään kylmänä). Kaasuliekillä lämmite-
   tään terän leikkaava alue haluttuun karkaisulämpötilaan. Liekki vähän
   rikkaalla, ja pilli vinossa terään nähden. Sammutetaan nesteeseen.

Onnistumisen testaaminen
Testaamalla voidaan varmistaa huippupuukon lämpökäsittelyn onnistumi-
nen. Terä testataan lämpökäsittelyn jälkeen mutta ennen kahvan ja heloi-
tuksen tekemistä.

Uusi tuote kannattaa testata, jos siinä käytetään materiaalia tai
työmenetelmää josta sepällä ei ole aiempaa kokemusta. Testaamisessa
voi kulua materiaalia, mutta se on halpaa verrattuna vahinkoon (maineel-
le) jos asiakas palauttaa puukon. Jos puukkoja on tehty pieni sarja sa-
malla tavalla, niin ...

- leikkuualueen viat: Terään terotetaan tilapäinen leikkuupinta. Terää kuor-
   mitetaan vaikeimmalla tavalla johon terä voi joutua. Esimerkiksi terällä
   iskeminen puuhun kuormittaa terää. Hakataan lauta tai 'kakkosnelonen'
   poikki. Sen jälkeen etsitään terästä lohkeamia ja muita vikoja.
- 'katkeamattomuus' (sitkeys): Tätä testiaä ei kannata tehdä kaikille terille.
   Terä ei ehkä palaudu täysin alkutilaansa. Tällä testillä voidaan ajoittain
   testata lämpökäsittelyn laatua matalaseosteisilla teräksillä. Testin kehit-
   täjä (Terry Primos) takoo terät. Testi ei ilmeisesti sovi voimakkasasti
   seostetuille ja/ tai ruostumattomille terille.
   Terä laitetaan ruuvipenkkiin terästään kiinni: noin 1/3 terän kärjestä.
   Väliin sopii laittaa vaikka nahkaa. Kahva-alueen päälle pujotetaan noin
   metrin mittainen putki vääntövarreksi.
   Huom. Testissä on käytettävä kasvosuojusta ja muu keho on suojatta-
   va. Katkeavan terän palojen lentäminen pitää estää. Se tehdään kää-
   rimällä koko testialue (penkki, näkyvä terä, osa putkesta) paksuun
   kankaaseen tai nahkaan.
   Sen jälkeen väännetään terää varovasti putken avulla:
   a) jos terä on lämpökäsitelty tavallisesti, sen tulisi kestää taivutus
   noin 45 asteen kulmaan. (kriteeri: Terry Primos)
   b) jos terä on osittaisesti lämpökäsitelty, sen tulisi kestää taivutus
   noin 90 asteen kulmaan katkeamatta. (kriteeri: Terry Primos. Nettisivul-
   laan hän kertoo testin onnistuneen 6.3 mm paksulle terälle, joka on
   tehty vastaavasta teräksestä kuin DIN 50CrV4). Tässä nettisivun osoite:
   http://www.shreve.net/~primos/bladetst.htm      (kuvatekstissä)
(Ohje päivitetty 010608. Kiitos asiakkaalle, joka ehdotti ohjeen sopivuu-
den tarkastamista eri teräksille.)

Terän muoto
Terän muoto vaikuttaa jännityksen syntymiseen. Alla kuvatussa ruototeräs-
sä (A) jännityksiä syntyy takomisen ja karkaisun aikana punaisella merki-
tylle alueelle. Levyterässä (B) näitä jännityksiä ei synny.

ruototerä ja levyterä

Ruototerän (A) ongelma on, että ruoto on terän suunnasta katsottuna
uloke paksummassa materiaalissa. Myös muut mahdolliset ulokkeet te-
rässä voivat aiheuttaa halkeamia metalliin sen karkaisuvaiheessa.

Levyterään kuluu enemmän materiaalia, mutta se on helppo valmistaa hio-
malla, koska kahva-alueelta saa tukevan otteen. Ruototerä tuntuu hiomi-
sessa turvattomalta ohuen kiinnipitoalueen takia.
Levyterässä on kolme työvaihetta vähemmän, jos ruoto joudutaan hitsaa-
maan terään: hitsauksen esilämmitys, hitsaus, jälkilämmitys välittömästi.
Samoin ruodon takomisessa on omat työvaiheensa.
Levyterä lämpökäsitellään uppoupotuksella (kahva tulee myös kovaksi).
Urheilupuukkoihin ja uusiin yleispuukkoihin levyterä sopii hyvin: se kes-
tää enemmän vääntörasitusta.

Näiden ääripäiden väliin mahtuu useita terän muuotoja. Esimerkiksi: terä
voidaan tehdä levyterän helpoilla menetelmillä, mutta kahva kätkee terän.
Ruototerää kutsutaan myös ruotiteräksi.

(Ohjeet levyterän valmistamiseen saat vaikka "Puukkoseppä" kirjasta.
ISBN 952-13-0986-5. Opetushallitus. Myynnin puh. 09-7747 7450)


'Ohituskaistan' käyttäminen
Yksittäisten huippupuukkojen valmistajan ongelmana on tasaisen laadun
varmistaminen puukkojen välillä. Lämpökäsittelyn olosuhteita on vaikea pi-
tää samana eri kertojen välillä, ellei käytössä ole hyviä laitteita.

Terien tasainen laatu varmistetaan tekemällä puukkoja pieniä sarjoja
(5 - 20 kpl) ja lämpökäsittelemällä ne samalla kerralla. Kun lämpökäsit-
telypalvelu ostetaan siihen erikoistuneelta palveluntoimittajalta, jää puu-
kontekijälle vain oikeiden ohjeiden antaminen. Tarkat lämpötilansäädöt
ja jäädytyskäsittely jäävät palveluntoimittajan huoleksi.
Kysy Teräsrengin lämpökäsittelypalvelua.

Varsinkin alalle aikovat joutuvat miettimään mihin sijoittaa alkupääoma.
Kuumakäsittely välimeisiin (ahjo, lämmön mittauslaitteet, vasarat, lämpö-
käsittelyuuni, kylmävarustus) vai leikkuu- ja hiomalaitteisiin. Hiomalaitteet
joutuu joka tapauksessa hankkimaan.
Terät voidaan muotoilla hiomalla. Lämpökäsittelyasia ohitetaan ostamalla
lämpökäsittely ulkoa. Tasaisen laadun ongelma ratkeaa kuin itsestään.
.

Teksti: kaikki oikeudet   I.Arhi  2001 010608
www.terasrenki.com - Parhaimmat puukkomateriaalit ja paljon muuta!

           
Teräsrenki Oy:n etusivulle